HUOMIO!! Teksti sisältää järkiperäisiä Isänpäivälahjasuosituksia!
Veli-Matti Uralin kynä on terävä, viiva elävä ja sarjakuvat sivistäviä. Veli-Matti Uralin kirjojen sotasankarit ovat kaikki kutsuneet Koillismaata kotiseudukseen.
Ahava – Ensimmäinen lippu (Arktinen Banaani 2021) perustuu traagisiin tositapahtumiin. Reilu sata vuotta sitten Kuusamossa asui alkujaan vienankarjalainen Ahavan perhe. Äveriäänä kauppiassukuna tunnettu perhe työskenteli rajan takaa käsin oman kansansa sivistämiseksi ja kotiseutunsa vapauttamiseksi tsaarin vallan alta. Perheen tulisieluiselle esikoiselle Iivo Ahavalle ei kansansa olojen maltillinen kohentaminen kuitenkaan maistunut. Kun maailmansota repi kartat uusiksi avautui Iivon eteen nopeampi ja houkuttelevampi reitti kohti vapautta.
Taivalkoskelta ilmataisteluihin (Zum Teufel 2018) kertoo taivalkoskelaisesta pelottomasta pilotista, joka Talvisodan syttyessä lähetetään taistelujen taivaille. Pommikoneen ohjaamo on hikinen ja tukala. Ilmassa on rautaa ja verta, maan kamara täynnä petollisia ystäviä. Kyynelkarpaloilta ei selviä kukaan. Kirja jatkaa Anssi Rauhalan ja Esa Niskasen aloittamaa taistelupilotti Mauri Niskasen tarinaa.
Keijo Teuras (Arktinen Banaani 2016) on sanoilla leikittelevä ja kuvilla naurattava strippien kokoelma, jonka keskiöissä keimailee kelmi Keijo Teuras. Alun perin blogina julkaistu sarja parodioi mafia- ja toimintafilmejä. Sitä ei varsinaisesti voi luonnehtia sotakirjaksi, mutta muutamat 2014 piirretyt stripit käsittelevät tuolloin puhjennutta Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin valtausta. Presidentti Putinkin pelmahtaa piirroksiin parissa paikassa.
Veli-Matti oli mukana myös suurimpia sotasarjakuvan tekijöitä yhteen koonneessa sarjakuvassa Isku Porkkalaan (Arktinen Banaani 2017).
Näiden sotaistenkin teosten takana seisova Ural on itse kuitenkin rauhan mies. Sen lisäksi, että hän on taitava kuvittaja ja loistava kirjoittaja, hän osaa myös opettaa taitojaan toisille. Ural on mukana Oulun kaupungin Harrastamisen aarrearkku hankkeessa sarjakuvan opettajana. Harrasteryhmät on kohdennettu alakouluikäisille lapsille ja niitä saatetaan laajentaa myös yläkoululaisille. Uralin kirjoja voi tilata suoraan kustantajilta tai hankkia hyvin varustetuista kivijalkamyymälöistä, kuten esimerkiksi Turun Sarjakuvakaupasta. Ja tietysti myös Sotakirjastolta.
Talvisodassa Suomen panssarijoukot olivat lähes olemattomat, mutta jatkosodassa Laguksen perustama panssaridivisioona osallistui merkittäviin taisteluihin, ja Lagusta kutsuttiinkin ”Suomen Rommeliksi”
Pulitzer-palkinnon voittaneen graafisen menestysromaani Mausin perinteitä kunnioittava YOSSEL: 19. HUHTIKUUTA 1943 on mieltäylentävä kertomus ihmisen uskosta ja rohkeudesta Varsovan getossa toisen maailmansodan aikaan. Teoksen tekijä on sarjakuvan legendoihin kuuluva Joe Kubert.
Ian Kennedy: Valttiässä Ian Kennedy oli Siivet-lehden taitavin ja ihailluin mustavalkopiirtäjä, jonka ura jatkuu edelleen Commandon eli nykyisen Korkeajännityksen parhaana kansitaiteilijana. Tämän kirjan sisältämät, ennen julkaisemattomat neljä tarinaa ovat kaikki Kennedyn komeinta Siivet-taidetta vuosilta 1963-1968.
Sarjakuvamuotoinen Anne Frankin päiväkirja päivittää yhden viime vuosisadan kuuluisimmista tarinoista nykylukijoihin vetoavaksi, neliväriseksi sarjakuvaksi.
Albumi on on moniulotteinen kasvutarina sodan varjosta, selviytymisestä maailmassa, jossa vain vahvimmat ja röyhkeimmät voivat voittaa. Todentuntuinen ja lennokas piirrosjälki upeilla akvarellisävyillä jättää lähtemättömän vaikutelman lukijansa mieleen.
Juha Hurmeen näytelmässä ”Limingan ihme 1918” käsiteltiin sisällissodan tapahtumia Limingassa, missä paikalliset asukkaat, suojeluskunnat ja punakaarti onnistuivat löytämään vaihtoehtoisen ratkaisun konfliktiin. 2021 Limingan kansanopistolla, yhdessä tapahtumien päänäyttämöistä, sarjakuvalinjan opiskelijat ovat sovittaneet Hurmeen näytelmätekstin sarjakuvamuotoon.
Arndt Pekurinen (1905-1941) lienee Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä. Pekurisen kuolemasta tulee 5.11.2021 kuluneeksi 80 vuotta, mutta nuorena kuolleen pasifistin sanoma ei ole vanhentunut
Teoksessa Kersantti Kalle Päätalo, menestyskirjailijan sota kerrotaan laajasti ja historian taustaa vasten niistä olosuhteista, joissa tuleva menestyskirjailija vietti sotavuotensa ja millaisissa tehtävissä.
Kyösti Pietiläinen alias caporal chef Karl Peters oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa yli 20 vuotta, kun Keski-Afrikan tasavallassa puhkesi kapina alkuvuodesta 1996. Luoteja ei säästellä puolin eikä toisin, ja Peters on mukana elämänsä hurjimmissa taisteluissa.
Aatelisperheen poika Carl von Haartman (1897–1980) oli kansainvälinen seikkailija. Hän oli herra ja ylhäisyys, joka osallistui Suomen ja Espanjan sisällissotiin sekä talvi- ja jatkosotaan.
Amerikan Suomalaisen Legioonan sotatie on jäänyt talvisodan kirjailijoille lähes tuntemattomaksi. Tähtilippu talvisodassa tuo elävästi esille miesten matkan, virallisten dokumenttien lisäksi kirjeiden ja lehtihaastattelujen avulla. Sota on karua.
Jatkosodan syttyminen vei Mauno Koiviston rintamalle; ensin vapaapalokuntalaisena ja sittemmin sotamiehenä. Helmikuussa 1944 hän siirtyi vapaaehtoisena legendaarisen Lauri Törnin kovamaineiseen komppaniaan, Koivistosta tuli pikakivääriampuja ja Törnin jääkäri.
Talvisodan sankareista tehtiin määräaikaan mennessä 497 nimitysesitystä. Jatkosota syttyi, talvisodan sankarit unohdettiin. Pelkistä talvisodan urotöistä ei yhdellekään esitetylle Marskin ristiä luovutettu. Ristejä alettiin jakaa vasta jatkosodassa. Syntyi kuitenkin legenda talvisodan ritareista, ritareista ilman ristiä. Tässä teoksessa on kaikki nimitysesitykset sellaisena kuin ne esitettiin talvisodan jälkeen.
Eversti Armas Kemppi (1893-1949) on yksi sotahistoriamme kiistellyimmistä henkilöistä. Hänen johtamansa 20. Prikaati menetti puolustukseensa määrätyn Viipurin 20. kesäkuuta 1944 yhden ainoan päivän sisällä. Ja kun syyllisiä etsittiin, Kemppi uhrattiin.
Panssarikauhu on kirja nuorukaisesta, josta sota teki miehen. Tosipohjainen romaani kertoo Eero Seppäsestä, joka joutui rintamalle 18-vuotiaana. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.
Mauri Tuure (1949) on kasvatustieteen maisteri ja jo eläkkeellä
teknisentyön lehtorin virasta. Viimeisinä vuosina työssään hän opetti myös
kuvaamataitoa, johon sai aikoinaan koulutustakin erikoistuessaan ko. aineeseen luokanopettajakoulutuksessa.
Lukion ja yliopiston aikaan 70-luvulla työtä oli tarjolla ns. kesätoimittajana. Pomo joskus vaati kuvituksia, lisäten että ”Ei ne niin hyviä tarvitse olla.”
Pitkä rupeama työelämässä ensin luokanopettajana ja sitten lisäopintojen jälkeen teknisentyön lehtorina hieman otti osansa taiteen harrastamisesta, mutta joka päivä syntyi jokin piirros. Piirtämisen lisäksi Tuurella on kaksi muuta harrastusta.
Juoksu-urheilu, josta erityisesti suunnistus, sekä lennokkien harrastaminen.
Suunnistuksessa menestys on jäänyt kansallisen tason voittoihin, mutta lennokkien kanssa Mauri on päässyt maaotteluun asti, ja mallilennokkipuolella peräti Suomen mestaruuteen. Lennokki-harrastus jatkuu edelleen ja siihen liittyy myös ilmailuhistorian tutkiminen, mikä heijastuu myös sarjakuvien aiheissa. Monesti sarjakuvissa on ollut mallina itsetehty lennokki, esimerkkinä sanottakoon että Huijauksessa nähty tiedustelukone on lennokin avulla piirretty.
Sarjakuvia häneltä on julkaistu vuonna 2012 Parabellum (Sotakirjasto) joka on rikos- ja sotasarjakuvan yhdistelmä, sekä 2013 Sissipartio (Revontuli) joka kertoo sissipartion retkistä Karjalan kannaksella. Tämän lisäksi on ilmestynyt omakustanteena albumi City-kanit, sekä lyhyitä tarinoita mm. Kevyt Metalli -lehdessä.
Vanha Erkki – Huijaus ja muita tarinoita sisältää yhdeksän kappaletta Mauri Tuuren sotasarjakuvanovelleja. Jokaisessa tarinassa on sama kertoja, joka liikkuu monella nimellä. Vanha kehno. Kalmiston Nestori. Tuoni. Kalma. Paholainen. Piru. Kuolema.
Vanha Erkki on varsinkin lentäjien keskuudessa levinnyt lempinimi kuolemalle. Ja koska tässä sarjakuvassa on useampi lentosotaa käsittelevä osuus, on meidänkin luonteva käyttää tätä nimeä.
Kuolema kulkee sodassa, sehän on selvää. Tuuren tarinat liikkuvat aina Suuresta Pohjan sodasta nykyaikaan saakka, viipyen toki pidempään Suomen sodissa. Osa tapahtumista perustuu tositapahtumiin, ja loputkin ovat voineet tapahtua.
Mauri Tuure on kasvatustieteen maisteri ja jo eläkkeellä teknisentyön lehtorin virasta. Sotasarjakuvia häneltä on julkaistu jo useampi, Parabellum (Sotakirjasto, 2012) ja Sissipartio (Revontuli, 2013), joiden lisäksi hän oli mukana albumissa Isku Porkkalaan (Arktinen Banaani, 2017).
Taivalkoskelta ilmataisteluihin on ilmestynyt 2018, ja sitä on myynnissä mm. täällä Sotakirjastolla. Mutta koska emme halua myydä teille sikaa säkissä, lähinnä koska meillä ei ole sikoja tai säkkejä, olemme arvostelleet kyseisen kirjan.
”Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalilla 22.3.2019 jaettiin vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto. Valitsijadiktaattori Meeri Koutaniemi nosti kymmenen finalistin joukosta tunnustuspalkinnon saajaksi yhdentoista tekijän sarjakuva-albumin Sisaret 1918 (Arktinen Banaani). Albumin tekijät ovat Warda Ahmed, Mari Ahokoivu, Ainur Elmgren, Reetta Laitinen, Annukka Leppänen, Reetta Niemensivu, Emmi Nieminen, Elina Ovaskainen, Hannele Richert, Aino Sutinen ja Tiitu Takalo.” – Lainaus Sarjakuva-Finlandian lehdistötiedotteesta.
Sotakirjasto onnittelee antologian tekijöitä voitosta! Jos albumi on vielä lukematta, niin nyt on korkea aika. Ja koska jo sattumalta olet Sotakirjaston sivuilla, niin helpoimmin tilaat sen totta kai meiltä!
”Meeri Koutaniemen perustelut valinnalleen: Äärimmäisen tärkeä näkökulma historiaan, joka on liian usein peitetty, vähätelty tai unohdettu. Kymmenen eri piirtäjän voimakas kädenjälki luo moniulotteisuutta ja syvyyttä suomalaisten naisten vahvoihin henkilökohtaisiin tarinoihin. Koskettava ja taidokas teos on kunnianosoitus naisten läpikulkemalle taistelulle ja historian kuvan moninaistamiselle.
Sisaret 1918-albumin esittely: Reetta Laitisen toimittamassa Sisaret 1918 -sarjakuva-albumissakymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.Kertojia on sekä punaisten että valkoisten puolelta eri puolilta Suomea. Kaikki ovat kokeneet sodan omalla tavallaan: rintamalla, vankileirissä, sairaanhoitajana tai silminnäkijänä.” – Toinen lainaus Sarjakuva-Finlandian lehdistötiedotteesta.
Reima Mäkisen Mantšuria – Mannerheimin tulikaste on ilmestynyt 2019, ja sitä on myynnissä mm. täällä Sotakirjastolla. Mutta koska emme halua myydä teille sikaa säkissä, monestakaan syystä, olemme arvostelleet kyseisen kirjan.
Arvostelijana toimi Mikael Mäkinen, joka ei ole sukua Reima Mäkiselle. Mikaelilla on kyllä lusikkansa Sotakirjaston sopassa, nytkin se kirjoittaa tätä tekstiä, mutta ei keskitytä siihen.
Sotakirjaston ensimmäisen virallisen julkaisun, U-255 – Sukellus pohjoisessa I, julkaisusta on kulunut yksitoista vuotta. Otimme yhteyttä Aapo Kukkoon, albumin tekijään, haastellaksemme sukellusveneistä, rikkinäisistä ihmisistä, tulevista projekteista ja kaikesta siitä mitä mahtuu yhteentoista vuoteen. Miksi muuten emme tehneet tätä viime vuonna, kun julkaisusta oli kulunut mukavan pyöreitä vuosia? Koska 11 on isompi kuin 10.
Aapo Kukko on Kemissä 1991 syntynyt, nykyään Oulussa vaikuttava taiteilija, joka on tunnettu Sukellus pohjoisessa trilogian lisäksi mm. Aave Stream Cityssä ja Riekaleita sarjakuvista, runonlausunnasta, sekä yleisestä kulttuuri-kotkottelusta.
Alussa oli paperi, mies ja sukellusvene. Miten tähän päädyttiin?
Olen piirtänyt pienestä pitäen ja oikeastaan kuvien ymmärtäminen on tapahtunut paljon ennen sanojen tajuamista. 2006-2007 tutkin paljon sukellusveneitä ja pohdin mahdollista sarjakuvatarinaa niihin liittyen. Suljettu yhteisö kaukana jossain oli ja on teeman kiehtova, rajattu maailma luo erilaiset mahdollisuudet tarinan työstämiseen kuin perinteinen rintamalla tapahtuva sotakertomus. Ja siltikin, vaikka sukellusvene on keskellä valtamerta, muun maailman tapahtumat ovat läsnä. Kokonaiskuva on kaiken aikaa taustalla joko radion tai miehistön puheenaiheiden kautta. Saksalainen sukellusvene valikoitui “päänäyttämöksi” luettuani PQ-17 -saattueesta kertovan kirjan. Se oli yksi näistä liittoutuneiden laivasaattueista, joka vei Neuvostoliitolle tavaraa meriteitse.
Täytyy mainita myös se, että alunperin olin suunnittelemassa koko jutusta 30-sivuista lehteä. Ilmoitin sinulle aina väliaikatietona sen kuinka monta sivua tähän teokseen lopulta tuleekaan. 50. 80. 100… Se vähän venyi. Ja lopulta tuli vielä pari satasivuista kirjaa päälle. Minusta ne on aika… niin, aika kivoja oikeastaan, innostuneen nuoren ihmisen tekemiä räkäisyjä. Mutta tekemällä saavuttaa ymmärrystä ja oppineisuutta. U-255 -trilogia oli siis jonkinlainen henkilökohtainen koulu sarjakuvatyöskentelylleni. Siksi ne täytyi tehdä.
Mustasaari ja Kukko: Aave Stream Cityssä
U-255 – Sukellus pohjoisessa jälkeen ilmestyivät Aave Stream Cityssä ja Harmaa susi, kirjoittajinaan Mikko Mustasaari ja Tapani Bagge. Millaista oli siirtyä kuvittamaan jonkun muun kirjoittamaa tekstiä?
Se on raikasta vaihtelua. Kaiken pohjalla on keskustelu ja vuorovaikutus. Kun alusta asti on samoilla linjoilla toisen osapuolen kanssa, työskentely toimii ja on mukavaa. Molemmat mainitsemistasi käsikirjoittajista ovat olleet mainioita ja olen nauttinut tehdä töitä heidän kanssaan. On tärkeää tavata projektin eri vaiheissa kasvotusten ja keskustella asiat halki, poikki ja pinoon. Pelkkä sähköpostissa tapahtuva kirjeenvaihto ei riitä minulle.
Riekaleita käsitteli sotasarjakuvissa vähälle huomiolle jääneitä aiheita, kuten pelkääminen, seksuaalinen suuntaumus, huumeiden käyttö ja aseistakieltäytyminen. Mistä tuli inspiraatio tähän albumiin ja kenelle sitä suosittelisit?
Riekaleita syntyi vähän kuin etikka viinatehtaalla: sivutuotteena, mutta tärkeänä sivutuotteena. 2013 aloin jo valmistella Sosialisti ja nihilisti -teosta. Samalla luin paljon kirjallisuutta jatkosodan aikaisista tapahtumista, mielipidevangeista ja näistä muista sodan vähemmän puhutuista asioista. Lähtökohdat olivat myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa aina Haanpäästä lähtien. Luettu syvensi omaa ymmärrystä ja jotenkin täytyi purkaa ulos raskas aiheiden suma.
Lyhyt novellimitta oli sopivin tarinoiden muodoksi, eräänlaisena vastalauseena aikaisemmalla rönsyilevälle sukellusvenetrilogialle. Mitään varsinaisia päähenkilöitä ei ollut, ainoastaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa siellä ja täällä. Keskiössä kuitenkin oli ihminen. Minua suoranaisesti vitutti se, että sotakertomuksissa itse ihminen jää jonnekin taustakankaan taakse ja keskitytään erilaisten sotavälineiden sekä divisioonien numerojärjestysten tarkasteluun. Nähdään karttoja ja komentajia mutta itse yksilö ei merkitse yhtään mitään nimikkotaistelujen rinnalla. Riekaleita on vastaisku kaikkea tätä ihmistähylkivää sotapornoilua vastaan. Keskityin käsikirjoittamiseen tosissani ja kai se siinä lopputuloksessa näkyy. Kyllä Riekaleita voi suositella kaikille niille, jotka haluavat lukea sydämestä tehtyä luovaa työtä. Jos Paavo Rintala eläisi niin hän varmasti pitäisi Riekaleista.
Aapo Kukon Riekaleita
Onko Riekaleita tulossa lisää?
Tässä äskettäin arkistoin originaaleja ja löysin ainakin 60 sivua sarjakuvaa. Niissäkin käsitellään tätä sotateemaa mutta vähän eri vinkkeleistä: on sodanjälkeistä aikaa ja tätä vaikeaa nykyaikaakin. Osa on piirretty jo 2015 mutta eivät ne sivut viisareissa riipu. “Riekaleita 2” olisi vähän hömelö nimi teokselle kun kyse on itsenäisistä tarinoista. Kyllä tavalla tai toisella nämä jutut tulevat vielä julki. Yksi näistä on julkaistukin: Huutomerkki ry:n Hallaus-julkaisussa nro 22. Kannattaa muutenkin tutustua Hallaukseen. Tämä on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.
Mitä uutta on työn alla? Koska ilmestyy paljon puhuttu Turtiainen/Tikkanen -projekti Sosialisti ja Nihilisti?
Työn alla on aika monenlaista, kaikkea ei ehkä muistakaan. Olen nyt vuoden alussa raakaluonnostellut Tapani Baggen käsikirjoittaman tarinan sarjakuvamuotoon. Se on jatkoa Harmaalle sudelle mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Piirrän myös Kaltio-lehteen säännöllisesti sarjakuvaa nimeltä Hibbo. Siinä ihmismäinen virtahepo seikkailee milloin missäkin, viimeksi Kemissä. Kaltio on mainio lehti, tilatkaa se! Tämäkin on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.
Sosialisti ja nihilisti on kiintoisa projekti ja suuri haikeus sekä helpotus on ollut saada se loppusuoralle. Siihen tulee vielä muutoksia muun muassa dialogiin mutta se alkaa olla aika tavalla valmis, skannattukin. Arktinen Banaani julkaisee teoksen tänä syksynä. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla pitäisi olla jo esillä.
Aloitin kuun alussa myös 10 vuotta aivokovalevyillä pyörineen tarinan piirtämisen. Nyt tarina on vienyt miestä: kaksi sivua päivässä on melkoinen tahti. Aihe on kylläkin aika ikävähkö. Tarina sijoittuu Kongon vapaavaltioon. Karmeita aikoja. Ehkä siksi on ollut vaikea aloittaa tarinan tekemistä. Sarjakuvan tekemisen tärkein aspekti kun on käsikirjoitus ja sen muodostaminen. 70 prosenttia koko hommasta on käsikirjoittamista, käsikirjoittamista ja mielellään käsin kirjoittamista.
Olen myös opetellut kirjoittamista ilman kuvia ja kirjoitellut novelleja ja runoja. Niitä julkaistaan sitten kun ne julkaistaan. Erilaisissa tilaisuuksissa omien tekstien lausuminen kuumien valokeilojen alla on hyvää vaihtelua yksinäiselle työskentelylle kammionsa kylmyydessä.
Ja jos ihmiset haluavat seurata sinua, niin missä sellainen onnistuisi parhaiten?
Kadulla voi aina seurata, mutta nyt en ota opetuslapsia, ainakaan vielä. Blogi löytyy osoitteesta http://aapokukko.blogspot.com/ ja päivittelen sitä aina silloin ynnä tällöin. On näitä sosiaalisen mediankin kanavia, instagram ja facebook. Sieltä myös löydettävissä. Otan mielelläni vastaan myös erilaisia työtarjouksia liittyen kuvituksiin, sarjakuviin tai kirjoittamiseen. Sähköpostiosoite on kukkoaapo(at)gmail.com . Rahasta kun sovitaan niin asiakas saa priimaa ja taatusti haluamansa.
Tähän loppuun Aapo Kukon haastattelu vuodelta 2010:
Kiitokset Aapolle haastattelusta! Sosialistia ja nihilistiä odotellessa!
Sotakirjastoon on juri lisätty ennakkotilattavaksi Kesolan, Mooren, Janssensen ja Varnin 25.3 ilmestyvä albumi, Salem 2232. Tämän johdosta otimme yhteyttä sarjakuvan käsikirjoittajaan Hannu Kesolaan, ja teimme pienen haastattelun. Hannu Kesola on alun perin Vesilahtelainen, nykyisellään Nokialaistunut sarjakuvantekijä, joka on tunnettu kiihkeän realistisista kauhu- ja rikossarjakuvistaan.
Seurassani on käsikirjoittaja Hannu Kesola (mm. Yö huutaa armoa, He kuolivat turhaan ja Blood, Skulls and Crome). Sinulta on Hannu ilmestymässä Tampere Kupliissa uusi sarjakuva, Salem 2232, kertoisitko siitä vähän?
Salem sijoittuu tulevaisuuteen, jossa maapallo on asumattomassa kunnossa ja siellä vierailee lähinnä rahtialuksia, jotka tiputtavat tai hakevat rahtia maapallon pinnalle rakennetuilta varastoilta.
Tarina kertoo yhden tällaisen rahtialuksen miehistön tarinan. Matkallaan heidän aluksensa hajoaa maapallolle ja siellä he törmäävät kolmen tutkijanaisen ryhmään, jotka ovat keräämässä näytteitä maapallon pinnalta. Mutta kaikki ei olekaan ihan siltä miltä näyttää, varsinkaan, kun alus hajosi alueelle, jossa Massachusettsin Salem aikanaan sijaitsi.
Eli tämä on perusluonteeltaan kauhua? Mikä kauhussa kiinnostaa juuri sinua?
Eniten kauhussa minua kiehtoo ihmismielen pimeät puolet. Salem 2232 tosin on melko suoraviivaista kauhutoimintaa, joten en tämän kanssa ole aivan siinä kauhun ytimessä, mikä minua eniten kiinnostaa, mutta välillä täytyy tehdä vähän kevyempääkin kauhuviihdettä 🙂
Olenko ymmärtänyt oikein, tämä kyseinen albumi on jo julkaistu muutamalla muullakin kielellä?
Alun perin Salem 2232 ilmestyi neliosaisena minisarjana Yhdysvalloissa Amigo Comicsin
Hannu Kesola vuoden 2018 Porin sarjisfestareilla.
julkaisemana. Sen jälkeen se on ilmestynyt koottuna albumina Italiassa ja pian myös Brasiliassa portugalin kielisenä.
Olen iloinen, että tarina on löytänyt uusia väyliä päätyä lukijoiden käsiin. Yhdysvaltojen jakelijan kanssa oli toimitus ym. ongelmia, joten siellä hommat eivät menneet ihan putkeen, eivätkä kaikki kiinnostuneet lukijat välttämättä saaneetkaan tilaamiaan lehtiä sarjakuvakauppoihinsa.
Kertoisitko jotain muista tekijöistä, millaista oli työskennellä yhdessä?
Tässä tarinassa meillä oli melko kansainvälinen tiimi. Olin sarjan pääkirjoittaja ja toinen kirjoittaja, yhdysvaltalainen Ken Janssens, korjaili englanninkielistä dialogiani ja kirjoitti sarjaan takaumaosion. Piirtäjänä sarjassa toimi brittiläinen Paul Moore ja värittäjänä yhdysvaltalainen Beth Varni.
Yhteistyö sujui melko mutkattomasti. Käsikirjoitukset oli jo tehty, kun Amigo Comics nappasi sarjan. Taiteen suhteen meillä oli aina kiire, koska kyseessä oli kuukausittain ilmestyvä lehti. Paul ja Beth olivat onneksi kumpikin todella ripeitä omassa työssään ja sarjan joka osa saatiin aina viimeisenä mahdollisena päivänä valmiiksi.
Salemin kustantajaksi on merkitty uusi kustantaja Ilmein Entertainment, eikös se ole uusi kustantamo? Ja ottaako se vastaan uusia hakemuksia?
Aloin pohtia viime syksynä oman ”kustantamon” perustamista ja keksin sille nimen ja teetätin logon. Emmin kuitenkin pitkään, että tulisinko julkaisemaan sen alla mitään, mutta päädyin käyttämään sitä esimerkiksi Kickstarterissa rahoitetun Blood, Skulls and Chrome kustantajana, vaikka sarja tulee myöhemmin ulos koottuna eri kustantajan kautta. Kuukausi sitten päätin, että kustantaisin pääsääntöisesti omia juttujani sen alla, albumin tai kahden vuositahdilla. Pelaan Ilmein Entertainmentin kanssa melko pienillä painoksilla, joten taloudellista riskiä ei juurikaan ole.
Tällä hetkellä en ota uusia hakemuksia vastaan, mutta en sano, etteikö sekin voisi tulevaisuudessa muuttua. Tarkoituksenani on herättää Kaamio-kauhuantologia uudestaan henkiin kerran vuodessa ilmestyvän mustavalkoisen albumin voimalla, joten saattaa olla, että otan joskus hakemuksia siihen. Tarkoituksenani on saada mukaan lyhyitä juttuja myös hyvin tunnetuilta ulkomaalaisilta tekijöiltä, mutta sen suhteen mitään 100% varmaa ei ole vielä varmistunut.
Ilmein Entertainment on tähän mennessä tehnyt mm. musiikkia, mistä se lähti alkuun?
Tein viime vuoden puolella muutamia lyriikoita, jotka pohjautuivat kirjoittamiini sarjakuviin. Pienen yhteistyökuvion kautta yhdysvaltalainen muusikkoystäväni sävelsi ja nauhoitti laulut. Bändin nimeksi nimikoitui Ilmein, Ilmein Entertainmentista johdettuna. Tämä musiikkiprojekti tosin oli ihan ainutkertainen juttu ja siihen ei ole jatkoa tulossa.
Olet myös kirjoittanut kirjan, joten olisiko sinulla jotain vinkkejä kirjailijaksi aikoville, esim. ihan youtube-videon muodossa?
Työstin esikoisromaaniani viime vuoden toisen puoliskan. Tällä hetkellä oikoluen ja muokkailen sitä ja toivottavasti parin kuukauden päästä pääsen lähettämään sitä kustantamoille. Olen tehnyt muutaman episodin kirjan teosta Youtubeen. Viimeisestä videosta taitaa olla tosin jo yli kuukausi aikaa, joten olisi aika taas ryhdistäytyä senkin suhteen.
Hannu Kesolan Kirjailijaksi Youtube-kanavan ensimmäinen jakso
Mitäs muuta sinulla on nykyään työn alla?
Tällä hetkellä päätöiä työn alla kaksi Action Labin kustantamana ilmestyvää sarjaa The Evil That Men Do ja Knifeman. Lisäksi työn alla myös muutama muukin lyhyempi ja pidempi projekti, mutta niistä ei vielä ole suuremmin kerrottavaa 🙂
