Skip to content

Esittelyssä: Mauri Tuure

Esittelyssä: Mauri Tuure published on

Mauri Tuure (1949) on kasvatustieteen maisteri ja jo eläkkeellä
teknisentyön lehtorin virasta. Viimeisinä vuosina työssään hän opetti myös
kuvaamataitoa, johon sai aikoinaan koulutustakin erikoistuessaan ko. aineeseen luokanopettajakoulutuksessa.

Lukion ja yliopiston aikaan 70-luvulla työtä oli tarjolla ns. kesätoimittajana. Pomo joskus vaati kuvituksia, lisäten että ”Ei ne niin hyviä tarvitse olla.”

Pitkä rupeama työelämässä ensin luokanopettajana ja sitten lisäopintojen jälkeen teknisentyön lehtorina hieman otti osansa taiteen harrastamisesta, mutta joka päivä syntyi jokin piirros. Piirtämisen lisäksi Tuurella on kaksi muuta harrastusta.
Juoksu-urheilu, josta erityisesti suunnistus, sekä lennokkien harrastaminen.

Suunnistuksessa menestys on jäänyt kansallisen tason voittoihin, mutta lennokkien kanssa Mauri on päässyt maaotteluun asti, ja mallilennokkipuolella peräti Suomen mestaruuteen. Lennokki-harrastus jatkuu edelleen ja siihen liittyy myös ilmailuhistorian tutkiminen, mikä heijastuu myös sarjakuvien aiheissa. Monesti sarjakuvissa on ollut mallina itsetehty lennokki, esimerkkinä sanottakoon että Huijauksessa nähty tiedustelukone on lennokin avulla piirretty.

Sarjakuvia häneltä on julkaistu vuonna 2012 Parabellum (Sotakirjasto) joka on rikos- ja sotasarjakuvan yhdistelmä, sekä 2013 Sissipartio (Revontuli) joka kertoo sissipartion retkistä Karjalan kannaksella. Tämän lisäksi on ilmestynyt omakustanteena albumi City-kanit, sekä lyhyitä tarinoita mm. Kevyt Metalli -lehdessä.

Maurin uusin albumi on Sotakirjaston kustantama Vanha Erkki – Huijaus ja muita tarinoita.

Aapo Kukko vuonna 2019

Aapo Kukko vuonna 2019 published on

Sotakirjaston ensimmäisen virallisen julkaisun, U-255 – Sukellus pohjoisessa I, julkaisusta on kulunut yksitoista vuotta. Otimme yhteyttä Aapo Kukkoon, albumin tekijään, haastellaksemme sukellusveneistä, rikkinäisistä ihmisistä, tulevista projekteista ja kaikesta siitä mitä mahtuu yhteentoista vuoteen. Miksi muuten emme tehneet tätä viime vuonna, kun julkaisusta oli kulunut mukavan pyöreitä vuosia? Koska 11 on isompi kuin 10.

Aapo Kukko on Kemissä 1991 syntynyt, nykyään Oulussa vaikuttava taiteilija, joka on tunnettu Sukellus pohjoisessa trilogian lisäksi mm. Aave Stream Cityssä ja Riekaleita sarjakuvista, runonlausunnasta, sekä yleisestä kulttuuri-kotkottelusta.

Alussa oli paperi, mies ja sukellusvene. Miten tähän päädyttiin?

Olen piirtänyt pienestä pitäen ja oikeastaan kuvien ymmärtäminen on tapahtunut paljon ennen sanojen tajuamista. 2006-2007 tutkin paljon sukellusveneitä ja pohdin mahdollista sarjakuvatarinaa niihin liittyen. Suljettu yhteisö kaukana jossain oli ja on teeman kiehtova, rajattu maailma luo erilaiset mahdollisuudet tarinan työstämiseen kuin perinteinen rintamalla tapahtuva sotakertomus. Ja siltikin, vaikka sukellusvene on keskellä valtamerta, muun maailman tapahtumat ovat läsnä. Kokonaiskuva on kaiken aikaa taustalla joko radion tai miehistön puheenaiheiden kautta. Saksalainen sukellusvene valikoitui “päänäyttämöksi” luettuani PQ-17 -saattueesta kertovan kirjan. Se oli yksi näistä liittoutuneiden laivasaattueista, joka vei Neuvostoliitolle tavaraa meriteitse.

Täytyy mainita myös se, että alunperin olin suunnittelemassa koko jutusta 30-sivuista lehteä. Ilmoitin sinulle aina väliaikatietona sen kuinka monta sivua tähän teokseen lopulta tuleekaan. 50. 80. 100… Se vähän venyi. Ja lopulta tuli  vielä pari satasivuista kirjaa päälle. Minusta ne on aika… niin, aika kivoja oikeastaan, innostuneen nuoren ihmisen tekemiä räkäisyjä. Mutta tekemällä saavuttaa ymmärrystä ja oppineisuutta. U-255 -trilogia oli siis jonkinlainen henkilökohtainen koulu sarjakuvatyöskentelylleni. Siksi ne täytyi tehdä.

Mustasaari ja Kukko: Aave Stream Cityssä

U-255 – Sukellus pohjoisessa jälkeen ilmestyivät Aave Stream Cityssä ja Harmaa susi, kirjoittajinaan Mikko Mustasaari ja Tapani Bagge. Millaista oli siirtyä kuvittamaan jonkun muun kirjoittamaa tekstiä?

Se on raikasta vaihtelua. Kaiken pohjalla on keskustelu ja vuorovaikutus. Kun alusta asti on samoilla linjoilla toisen osapuolen kanssa, työskentely toimii ja on mukavaa. Molemmat mainitsemistasi käsikirjoittajista ovat olleet mainioita ja olen nauttinut tehdä töitä heidän kanssaan. On tärkeää tavata projektin eri vaiheissa kasvotusten ja keskustella asiat halki, poikki ja pinoon. Pelkkä sähköpostissa tapahtuva kirjeenvaihto ei riitä minulle.

Riekaleita käsitteli sotasarjakuvissa vähälle huomiolle jääneitä aiheita, kuten pelkääminen, seksuaalinen suuntaumus, huumeiden käyttö ja aseistakieltäytyminen. Mistä tuli inspiraatio tähän albumiin ja kenelle sitä suosittelisit? 

Riekaleita syntyi vähän kuin etikka viinatehtaalla: sivutuotteena, mutta tärkeänä sivutuotteena. 2013 aloin jo valmistella Sosialisti ja nihilisti -teosta. Samalla luin paljon kirjallisuutta jatkosodan aikaisista tapahtumista, mielipidevangeista ja näistä muista sodan vähemmän puhutuista asioista. Lähtökohdat olivat myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa aina Haanpäästä lähtien. Luettu syvensi omaa ymmärrystä ja jotenkin täytyi purkaa ulos raskas aiheiden suma.

Lyhyt novellimitta oli sopivin tarinoiden muodoksi, eräänlaisena vastalauseena aikaisemmalla rönsyilevälle sukellusvenetrilogialle. Mitään varsinaisia päähenkilöitä ei ollut, ainoastaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa siellä ja täällä. Keskiössä kuitenkin oli ihminen. Minua suoranaisesti vitutti se, että sotakertomuksissa itse ihminen jää jonnekin taustakankaan taakse ja keskitytään erilaisten sotavälineiden sekä divisioonien numerojärjestysten tarkasteluun. Nähdään karttoja ja komentajia mutta itse yksilö ei merkitse yhtään mitään nimikkotaistelujen rinnalla. Riekaleita on vastaisku kaikkea tätä ihmistähylkivää sotapornoilua vastaan. Keskityin käsikirjoittamiseen tosissani ja kai se siinä lopputuloksessa näkyy. Kyllä Riekaleita voi suositella kaikille niille, jotka haluavat lukea sydämestä tehtyä luovaa työtä. Jos Paavo Rintala eläisi niin hän varmasti pitäisi Riekaleista.

Aapo Kukon Riekaleita

Onko Riekaleita tulossa lisää?

Tässä äskettäin arkistoin originaaleja ja löysin ainakin 60 sivua sarjakuvaa. Niissäkin käsitellään tätä sotateemaa mutta vähän eri vinkkeleistä: on sodanjälkeistä aikaa ja tätä vaikeaa nykyaikaakin. Osa on piirretty jo 2015 mutta eivät ne sivut viisareissa riipu. “Riekaleita 2” olisi vähän hömelö nimi teokselle kun kyse on itsenäisistä tarinoista. Kyllä tavalla tai toisella nämä jutut tulevat vielä julki.  Yksi näistä on julkaistukin: Huutomerkki ry:n Hallaus-julkaisussa nro 22. Kannattaa muutenkin tutustua Hallaukseen. Tämä on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.

Mitä uutta on työn alla? Koska ilmestyy paljon puhuttu Turtiainen/Tikkanen -projekti Sosialisti ja Nihilisti?

Työn alla on aika monenlaista, kaikkea ei ehkä muistakaan. Olen nyt vuoden alussa raakaluonnostellut Tapani Baggen käsikirjoittaman tarinan sarjakuvamuotoon. Se on jatkoa Harmaalle sudelle mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Piirrän myös Kaltio-lehteen säännöllisesti sarjakuvaa nimeltä Hibbo. Siinä ihmismäinen virtahepo seikkailee milloin missäkin, viimeksi Kemissä. Kaltio on mainio lehti, tilatkaa se! Tämäkin on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.

Sosialisti ja nihilisti on kiintoisa projekti ja suuri haikeus sekä helpotus on ollut saada se loppusuoralle. Siihen tulee vielä muutoksia muun muassa dialogiin mutta se alkaa olla aika tavalla valmis, skannattukin. Arktinen Banaani julkaisee teoksen tänä syksynä. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla pitäisi olla jo esillä. 

Aloitin kuun alussa myös 10 vuotta aivokovalevyillä pyörineen tarinan piirtämisen. Nyt tarina on vienyt miestä: kaksi sivua päivässä on melkoinen tahti. Aihe on kylläkin aika ikävähkö. Tarina sijoittuu Kongon vapaavaltioon. Karmeita aikoja. Ehkä siksi on ollut vaikea aloittaa tarinan tekemistä. Sarjakuvan tekemisen tärkein aspekti kun on käsikirjoitus ja sen muodostaminen. 70 prosenttia koko hommasta on käsikirjoittamista, käsikirjoittamista ja mielellään käsin kirjoittamista.

Olen myös opetellut kirjoittamista ilman kuvia ja kirjoitellut novelleja ja runoja. Niitä julkaistaan sitten kun ne julkaistaan. Erilaisissa tilaisuuksissa omien tekstien lausuminen kuumien valokeilojen alla on hyvää vaihtelua yksinäiselle työskentelylle kammionsa kylmyydessä.

Ja jos ihmiset haluavat seurata sinua, niin missä sellainen onnistuisi parhaiten?

Kadulla voi aina seurata, mutta nyt en ota opetuslapsia, ainakaan vielä. Blogi löytyy osoitteesta http://aapokukko.blogspot.com/ ja päivittelen sitä aina silloin ynnä tällöin. On näitä sosiaalisen mediankin kanavia, instagram ja facebook. Sieltä myös löydettävissä. Otan mielelläni vastaan myös erilaisia työtarjouksia liittyen kuvituksiin, sarjakuviin tai kirjoittamiseen. Sähköpostiosoite on kukkoaapo(at)gmail.com . Rahasta kun sovitaan niin asiakas saa priimaa ja taatusti haluamansa.

Tähän loppuun Aapo Kukon haastattelu vuodelta 2010:

Kiitokset Aapolle haastattelusta! Sosialistia ja nihilistiä odotellessa!

Haastattelijana toimi Mikael Mäkinen.

Aapo Kukon tuotteita kaupassamme:

Sotakirjasto 3.0

Sotakirjasto 3.0 published on

Sotakirjasto palaa! Tai pikemminkin paloi. Eikun siis palasi! Sotakirjasto.net on jälleen voimissaan. Tämä on virallisesti sotakirjaston kolmas suuri päivitys.

Sotakirjaston ensimmäinen versio, pidemmältä nimeltään MKKEntertainmentin Sotakirjasto julkaisi neljä albumia (U-255 – Sukellus pohjoisessa trilogia ja Parabellum) ja myi muutamaa yksittäistä toisen kustantajan teosta.

Toinen versio oli kaupalliselle alustalle tehty nettikauppa, joka nieli suurinpiirtein kaiken mitä tuottikin. Sinne olikin sitten listattuna sarjakuvaa laidasta laitaan ja vähän päälle. Lopulta kaupan lisenssimaksut olivat vain yksinkertaisesti liian korkeat. Nämä sivut katosivat internetin syvyyksiin noin vuosi sitten ja siitä tähän saakka ollaan oltu ilman nettisivuja.

Alkuvuodesta päätin sitten herättää vanhan kunnon Sotakirjaston feeniksin unestaan, valelemalla kaiken päälle kunnolla napalmia, bensiiniä ja konerasvaa. Eli suomeksi sanottuna kirjoitin itselleni melkein kymmenen a4:sta täyteen tekstiä. Siellä oli sekaisin suuruudenhulluja suunnitelmia, käytännöllisiä ratkaisuja, yksi sarjakuvakäsikirjoituksen alku, paljon huonoja puujalkavitsejä ja palava halu tehdä jotain.

Uudet nettisivut on nyt saatu sellaiseen kuntoon, että niitä kehtaa esitelläkin. Vielä täällä ei ole käytännössä kuin kauppa, mutta minä tykkäänkin mennä puuhun bisnespää edellä. Suurista suunnitelmista mainittakoon myös youtube-kanavan ja instagram-tilin perustaminen. Tarkoitus olisi saada haastatteluja, arvosteluja, kilpailuja ja kaikkea muuta hauskaa. Ensi viikolla jo jotain. Ehkä.

Pidemmittä puheitta tervetuloa.

– Mikael/Sotakirjasto