Skip to content

Sotakirjaston esittelyssä: Veli-Matti Ural!

Sotakirjaston esittelyssä: Veli-Matti Ural! published on

Esittelyssä sotasarjakuvia tekevä Veli-Matti Ural!

HUOMIO!! Teksti sisältää järkiperäisiä Isänpäivälahjasuosituksia!

Veli-Matti Uralin kynä on terävä, viiva elävä ja sarjakuvat sivistäviä. Veli-Matti Uralin kirjojen sotasankarit ovat kaikki kutsuneet Koillismaata kotiseudukseen.

Ahava – Ensimmäinen lippu (Arktinen Banaani 2021) perustuu traagisiin tositapahtumiin. Reilu sata vuotta sitten Kuusamossa asui alkujaan vienankarjalainen Ahavan perhe. Äveriäänä kauppiassukuna tunnettu perhe työskenteli rajan takaa käsin oman kansansa sivistämiseksi ja kotiseutunsa vapauttamiseksi tsaarin vallan alta. Perheen tulisieluiselle esikoiselle Iivo Ahavalle ei kansansa olojen maltillinen kohentaminen kuitenkaan maistunut. Kun maailmansota repi kartat uusiksi avautui Iivon eteen nopeampi ja houkuttelevampi reitti kohti vapautta.

Taivalkoskelta ilmataisteluihin (Zum Teufel 2018) kertoo taivalkoskelaisesta pelottomasta pilotista, joka Talvisodan syttyessä lähetetään taistelujen taivaille. Pommikoneen ohjaamo on hikinen ja tukala. Ilmassa on rautaa ja verta, maan kamara täynnä petollisia ystäviä. Kyynelkarpaloilta ei selviä kukaan. Kirja jatkaa Anssi Rauhalan ja Esa Niskasen aloittamaa taistelupilotti Mauri Niskasen tarinaa.

Keijo Teuras (Arktinen Banaani 2016) on sanoilla leikittelevä ja kuvilla naurattava strippien kokoelma, jonka keskiöissä keimailee kelmi Keijo Teuras. Alun perin blogina julkaistu sarja parodioi mafia- ja toimintafilmejä. Sitä ei varsinaisesti voi luonnehtia sotakirjaksi, mutta muutamat 2014 piirretyt stripit käsittelevät tuolloin puhjennutta Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin valtausta. Presidentti Putinkin pelmahtaa piirroksiin parissa paikassa.

Veli-Matti oli mukana myös suurimpia sotasarjakuvan tekijöitä yhteen koonneessa sarjakuvassa Isku Porkkalaan (Arktinen Banaani 2017).

Näiden sotaistenkin teosten takana seisova Ural on itse kuitenkin rauhan mies. Sen lisäksi, että hän on taitava kuvittaja ja loistava kirjoittaja, hän osaa myös opettaa taitojaan toisille. Ural on mukana Oulun kaupungin Harrastamisen aarrearkku hankkeessa sarjakuvan opettajana. Harrasteryhmät on kohdennettu alakouluikäisille lapsille ja niitä saatetaan laajentaa myös yläkoululaisille. Uralin kirjoja voi tilata suoraan kustantajilta tai hankkia hyvin varustetuista kivijalkamyymälöistä, kuten esimerkiksi Turun Sarjakuvakaupasta. Ja tietysti myös Sotakirjastolta.

Seuraa Veli-Matti Uralia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös seurata Ahava-projektia tästä!

Esittelyssä: Mauri Tuure

Esittelyssä: Mauri Tuure published on

Mauri Tuure (1949) on kasvatustieteen maisteri ja jo eläkkeellä
teknisentyön lehtorin virasta. Viimeisinä vuosina työssään hän opetti myös
kuvaamataitoa, johon sai aikoinaan koulutustakin erikoistuessaan ko. aineeseen luokanopettajakoulutuksessa.

Lukion ja yliopiston aikaan 70-luvulla työtä oli tarjolla ns. kesätoimittajana. Pomo joskus vaati kuvituksia, lisäten että ”Ei ne niin hyviä tarvitse olla.”

Pitkä rupeama työelämässä ensin luokanopettajana ja sitten lisäopintojen jälkeen teknisentyön lehtorina hieman otti osansa taiteen harrastamisesta, mutta joka päivä syntyi jokin piirros. Piirtämisen lisäksi Tuurella on kaksi muuta harrastusta.
Juoksu-urheilu, josta erityisesti suunnistus, sekä lennokkien harrastaminen.

Suunnistuksessa menestys on jäänyt kansallisen tason voittoihin, mutta lennokkien kanssa Mauri on päässyt maaotteluun asti, ja mallilennokkipuolella peräti Suomen mestaruuteen. Lennokki-harrastus jatkuu edelleen ja siihen liittyy myös ilmailuhistorian tutkiminen, mikä heijastuu myös sarjakuvien aiheissa. Monesti sarjakuvissa on ollut mallina itsetehty lennokki, esimerkkinä sanottakoon että Huijauksessa nähty tiedustelukone on lennokin avulla piirretty.

Sarjakuvia häneltä on julkaistu vuonna 2012 Parabellum (Sotakirjasto) joka on rikos- ja sotasarjakuvan yhdistelmä, sekä 2013 Sissipartio (Revontuli) joka kertoo sissipartion retkistä Karjalan kannaksella. Tämän lisäksi on ilmestynyt omakustanteena albumi City-kanit, sekä lyhyitä tarinoita mm. Kevyt Metalli -lehdessä.

Maurin uusin albumi on Sotakirjaston kustantama Vanha Erkki – Huijaus ja muita tarinoita.

Aapo Kukko vuonna 2019

Aapo Kukko vuonna 2019 published on

Sotakirjaston ensimmäisen virallisen julkaisun, U-255 – Sukellus pohjoisessa I, julkaisusta on kulunut yksitoista vuotta. Otimme yhteyttä Aapo Kukkoon, albumin tekijään, haastellaksemme sukellusveneistä, rikkinäisistä ihmisistä, tulevista projekteista ja kaikesta siitä mitä mahtuu yhteentoista vuoteen. Miksi muuten emme tehneet tätä viime vuonna, kun julkaisusta oli kulunut mukavan pyöreitä vuosia? Koska 11 on isompi kuin 10.

Aapo Kukko on Kemissä 1991 syntynyt, nykyään Oulussa vaikuttava taiteilija, joka on tunnettu Sukellus pohjoisessa trilogian lisäksi mm. Aave Stream Cityssä ja Riekaleita sarjakuvista, runonlausunnasta, sekä yleisestä kulttuuri-kotkottelusta.

Alussa oli paperi, mies ja sukellusvene. Miten tähän päädyttiin?

Olen piirtänyt pienestä pitäen ja oikeastaan kuvien ymmärtäminen on tapahtunut paljon ennen sanojen tajuamista. 2006-2007 tutkin paljon sukellusveneitä ja pohdin mahdollista sarjakuvatarinaa niihin liittyen. Suljettu yhteisö kaukana jossain oli ja on teeman kiehtova, rajattu maailma luo erilaiset mahdollisuudet tarinan työstämiseen kuin perinteinen rintamalla tapahtuva sotakertomus. Ja siltikin, vaikka sukellusvene on keskellä valtamerta, muun maailman tapahtumat ovat läsnä. Kokonaiskuva on kaiken aikaa taustalla joko radion tai miehistön puheenaiheiden kautta. Saksalainen sukellusvene valikoitui “päänäyttämöksi” luettuani PQ-17 -saattueesta kertovan kirjan. Se oli yksi näistä liittoutuneiden laivasaattueista, joka vei Neuvostoliitolle tavaraa meriteitse.

Täytyy mainita myös se, että alunperin olin suunnittelemassa koko jutusta 30-sivuista lehteä. Ilmoitin sinulle aina väliaikatietona sen kuinka monta sivua tähän teokseen lopulta tuleekaan. 50. 80. 100… Se vähän venyi. Ja lopulta tuli  vielä pari satasivuista kirjaa päälle. Minusta ne on aika… niin, aika kivoja oikeastaan, innostuneen nuoren ihmisen tekemiä räkäisyjä. Mutta tekemällä saavuttaa ymmärrystä ja oppineisuutta. U-255 -trilogia oli siis jonkinlainen henkilökohtainen koulu sarjakuvatyöskentelylleni. Siksi ne täytyi tehdä.

Mustasaari ja Kukko: Aave Stream Cityssä

U-255 – Sukellus pohjoisessa jälkeen ilmestyivät Aave Stream Cityssä ja Harmaa susi, kirjoittajinaan Mikko Mustasaari ja Tapani Bagge. Millaista oli siirtyä kuvittamaan jonkun muun kirjoittamaa tekstiä?

Se on raikasta vaihtelua. Kaiken pohjalla on keskustelu ja vuorovaikutus. Kun alusta asti on samoilla linjoilla toisen osapuolen kanssa, työskentely toimii ja on mukavaa. Molemmat mainitsemistasi käsikirjoittajista ovat olleet mainioita ja olen nauttinut tehdä töitä heidän kanssaan. On tärkeää tavata projektin eri vaiheissa kasvotusten ja keskustella asiat halki, poikki ja pinoon. Pelkkä sähköpostissa tapahtuva kirjeenvaihto ei riitä minulle.

Riekaleita käsitteli sotasarjakuvissa vähälle huomiolle jääneitä aiheita, kuten pelkääminen, seksuaalinen suuntaumus, huumeiden käyttö ja aseistakieltäytyminen. Mistä tuli inspiraatio tähän albumiin ja kenelle sitä suosittelisit? 

Riekaleita syntyi vähän kuin etikka viinatehtaalla: sivutuotteena, mutta tärkeänä sivutuotteena. 2013 aloin jo valmistella Sosialisti ja nihilisti -teosta. Samalla luin paljon kirjallisuutta jatkosodan aikaisista tapahtumista, mielipidevangeista ja näistä muista sodan vähemmän puhutuista asioista. Lähtökohdat olivat myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa aina Haanpäästä lähtien. Luettu syvensi omaa ymmärrystä ja jotenkin täytyi purkaa ulos raskas aiheiden suma.

Lyhyt novellimitta oli sopivin tarinoiden muodoksi, eräänlaisena vastalauseena aikaisemmalla rönsyilevälle sukellusvenetrilogialle. Mitään varsinaisia päähenkilöitä ei ollut, ainoastaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa siellä ja täällä. Keskiössä kuitenkin oli ihminen. Minua suoranaisesti vitutti se, että sotakertomuksissa itse ihminen jää jonnekin taustakankaan taakse ja keskitytään erilaisten sotavälineiden sekä divisioonien numerojärjestysten tarkasteluun. Nähdään karttoja ja komentajia mutta itse yksilö ei merkitse yhtään mitään nimikkotaistelujen rinnalla. Riekaleita on vastaisku kaikkea tätä ihmistähylkivää sotapornoilua vastaan. Keskityin käsikirjoittamiseen tosissani ja kai se siinä lopputuloksessa näkyy. Kyllä Riekaleita voi suositella kaikille niille, jotka haluavat lukea sydämestä tehtyä luovaa työtä. Jos Paavo Rintala eläisi niin hän varmasti pitäisi Riekaleista.

Aapo Kukon Riekaleita

Onko Riekaleita tulossa lisää?

Tässä äskettäin arkistoin originaaleja ja löysin ainakin 60 sivua sarjakuvaa. Niissäkin käsitellään tätä sotateemaa mutta vähän eri vinkkeleistä: on sodanjälkeistä aikaa ja tätä vaikeaa nykyaikaakin. Osa on piirretty jo 2015 mutta eivät ne sivut viisareissa riipu. “Riekaleita 2” olisi vähän hömelö nimi teokselle kun kyse on itsenäisistä tarinoista. Kyllä tavalla tai toisella nämä jutut tulevat vielä julki.  Yksi näistä on julkaistukin: Huutomerkki ry:n Hallaus-julkaisussa nro 22. Kannattaa muutenkin tutustua Hallaukseen. Tämä on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.

Mitä uutta on työn alla? Koska ilmestyy paljon puhuttu Turtiainen/Tikkanen -projekti Sosialisti ja Nihilisti?

Työn alla on aika monenlaista, kaikkea ei ehkä muistakaan. Olen nyt vuoden alussa raakaluonnostellut Tapani Baggen käsikirjoittaman tarinan sarjakuvamuotoon. Se on jatkoa Harmaalle sudelle mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Piirrän myös Kaltio-lehteen säännöllisesti sarjakuvaa nimeltä Hibbo. Siinä ihmismäinen virtahepo seikkailee milloin missäkin, viimeksi Kemissä. Kaltio on mainio lehti, tilatkaa se! Tämäkin on hyvän kulttuurijulkaisun mainostamista.

Sosialisti ja nihilisti on kiintoisa projekti ja suuri haikeus sekä helpotus on ollut saada se loppusuoralle. Siihen tulee vielä muutoksia muun muassa dialogiin mutta se alkaa olla aika tavalla valmis, skannattukin. Arktinen Banaani julkaisee teoksen tänä syksynä. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla pitäisi olla jo esillä. 

Aloitin kuun alussa myös 10 vuotta aivokovalevyillä pyörineen tarinan piirtämisen. Nyt tarina on vienyt miestä: kaksi sivua päivässä on melkoinen tahti. Aihe on kylläkin aika ikävähkö. Tarina sijoittuu Kongon vapaavaltioon. Karmeita aikoja. Ehkä siksi on ollut vaikea aloittaa tarinan tekemistä. Sarjakuvan tekemisen tärkein aspekti kun on käsikirjoitus ja sen muodostaminen. 70 prosenttia koko hommasta on käsikirjoittamista, käsikirjoittamista ja mielellään käsin kirjoittamista.

Olen myös opetellut kirjoittamista ilman kuvia ja kirjoitellut novelleja ja runoja. Niitä julkaistaan sitten kun ne julkaistaan. Erilaisissa tilaisuuksissa omien tekstien lausuminen kuumien valokeilojen alla on hyvää vaihtelua yksinäiselle työskentelylle kammionsa kylmyydessä.

Ja jos ihmiset haluavat seurata sinua, niin missä sellainen onnistuisi parhaiten?

Kadulla voi aina seurata, mutta nyt en ota opetuslapsia, ainakaan vielä. Blogi löytyy osoitteesta http://aapokukko.blogspot.com/ ja päivittelen sitä aina silloin ynnä tällöin. On näitä sosiaalisen mediankin kanavia, instagram ja facebook. Sieltä myös löydettävissä. Otan mielelläni vastaan myös erilaisia työtarjouksia liittyen kuvituksiin, sarjakuviin tai kirjoittamiseen. Sähköpostiosoite on kukkoaapo(at)gmail.com . Rahasta kun sovitaan niin asiakas saa priimaa ja taatusti haluamansa.

Tähän loppuun Aapo Kukon haastattelu vuodelta 2010:

Kiitokset Aapolle haastattelusta! Sosialistia ja nihilistiä odotellessa!

Haastattelijana toimi Mikael Mäkinen.

Aapo Kukon tuotteita kaupassamme:

Hannu Kesola ja Salem 2232

Hannu Kesola ja Salem 2232 published on

Sotakirjastoon on juri lisätty ennakkotilattavaksi Kesolan, Mooren, Janssensen ja Varnin 25.3 ilmestyvä albumi, Salem 2232. Tämän johdosta otimme yhteyttä sarjakuvan käsikirjoittajaan Hannu Kesolaan, ja teimme pienen haastattelun. Hannu Kesola on alun perin Vesilahtelainen, nykyisellään Nokialaistunut sarjakuvantekijä, joka on tunnettu kiihkeän realistisista kauhu- ja rikossarjakuvistaan.

Seurassani on käsikirjoittaja Hannu Kesola (mm. Yö huutaa armoa, He kuolivat turhaan ja Blood, Skulls and Crome). Sinulta on Hannu ilmestymässä Tampere Kupliissa uusi sarjakuva, Salem 2232, kertoisitko siitä vähän?

Salem sijoittuu tulevaisuuteen, jossa maapallo on asumattomassa kunnossa ja siellä vierailee lähinnä rahtialuksia, jotka tiputtavat tai hakevat rahtia maapallon pinnalle rakennetuilta varastoilta.

Tarina kertoo yhden tällaisen rahtialuksen miehistön tarinan. Matkallaan heidän aluksensa hajoaa maapallolle ja siellä he törmäävät kolmen tutkijanaisen ryhmään, jotka ovat keräämässä näytteitä maapallon pinnalta. Mutta kaikki ei olekaan ihan siltä miltä näyttää, varsinkaan, kun alus hajosi alueelle, jossa Massachusettsin Salem aikanaan sijaitsi.

Salem 2232

Eli tämä on perusluonteeltaan kauhua? Mikä kauhussa kiinnostaa juuri sinua? 

Eniten kauhussa minua kiehtoo ihmismielen pimeät puolet. Salem 2232 tosin on melko suoraviivaista kauhutoimintaa, joten en tämän kanssa ole aivan siinä kauhun ytimessä, mikä minua eniten kiinnostaa, mutta välillä täytyy tehdä vähän kevyempääkin kauhuviihdettä 🙂 

Olenko ymmärtänyt oikein, tämä kyseinen albumi on jo julkaistu muutamalla muullakin kielellä?

Alun perin Salem 2232 ilmestyi neliosaisena minisarjana Yhdysvalloissa Amigo Comicsin

Hannu Kesola vuoden 2018 Porin sarjisfestareilla.

julkaisemana. Sen jälkeen se on ilmestynyt koottuna albumina Italiassa ja pian myös Brasiliassa portugalin kielisenä.

Olen iloinen, että tarina on löytänyt uusia väyliä päätyä lukijoiden käsiin. Yhdysvaltojen jakelijan kanssa oli toimitus ym. ongelmia, joten siellä hommat eivät menneet ihan putkeen, eivätkä kaikki kiinnostuneet lukijat välttämättä saaneetkaan tilaamiaan lehtiä sarjakuvakauppoihinsa.

Kertoisitko jotain muista tekijöistä, millaista oli työskennellä yhdessä?

Tässä tarinassa meillä oli melko kansainvälinen tiimi. Olin sarjan pääkirjoittaja ja toinen kirjoittaja, yhdysvaltalainen Ken Janssens, korjaili englanninkielistä dialogiani ja kirjoitti sarjaan takaumaosion. Piirtäjänä sarjassa toimi brittiläinen Paul Moore ja värittäjänä yhdysvaltalainen Beth Varni.

Yhteistyö sujui melko mutkattomasti. Käsikirjoitukset oli jo tehty, kun Amigo Comics nappasi sarjan. Taiteen suhteen meillä oli aina kiire, koska kyseessä oli kuukausittain ilmestyvä lehti. Paul ja Beth olivat onneksi kumpikin todella ripeitä omassa työssään ja sarjan joka osa saatiin aina viimeisenä mahdollisena päivänä valmiiksi.

Salemin kustantajaksi on merkitty uusi kustantaja Ilmein Entertainment, eikös se ole uusi kustantamo? Ja ottaako se vastaan uusia hakemuksia?

Aloin pohtia viime syksynä oman ”kustantamon” perustamista ja keksin sille nimen ja teetätin logon. Emmin kuitenkin pitkään, että tulisinko julkaisemaan sen alla mitään, mutta päädyin käyttämään sitä esimerkiksi Kickstarterissa rahoitetun Blood, Skulls and Chrome kustantajana, vaikka sarja tulee myöhemmin ulos koottuna eri kustantajan kautta. Kuukausi sitten päätin, että kustantaisin pääsääntöisesti omia juttujani sen alla, albumin tai kahden vuositahdilla. Pelaan Ilmein Entertainmentin kanssa melko pienillä painoksilla, joten taloudellista riskiä ei juurikaan ole.

Tällä hetkellä en ota uusia hakemuksia vastaan, mutta en sano, etteikö sekin voisi tulevaisuudessa muuttua. Tarkoituksenani on herättää Kaamio-kauhuantologia uudestaan henkiin kerran vuodessa ilmestyvän mustavalkoisen albumin voimalla, joten saattaa olla, että otan joskus hakemuksia siihen. Tarkoituksenani on saada mukaan lyhyitä juttuja myös hyvin tunnetuilta ulkomaalaisilta tekijöiltä, mutta sen suhteen mitään 100% varmaa ei ole vielä varmistunut.

Ilmein Entertainment on tähän mennessä tehnyt mm. musiikkia, mistä se lähti alkuun?

Tein viime vuoden puolella muutamia lyriikoita, jotka pohjautuivat kirjoittamiini sarjakuviin. Pienen yhteistyökuvion kautta yhdysvaltalainen muusikkoystäväni sävelsi ja nauhoitti laulut. Bändin nimeksi nimikoitui Ilmein, Ilmein Entertainmentista johdettuna. Tämä musiikkiprojekti tosin oli ihan ainutkertainen juttu ja siihen ei ole jatkoa tulossa.

Olet myös kirjoittanut kirjan, joten olisiko sinulla jotain vinkkejä kirjailijaksi aikoville, esim. ihan youtube-videon muodossa?

Työstin esikoisromaaniani viime vuoden toisen puoliskan. Tällä hetkellä oikoluen ja muokkailen sitä ja toivottavasti parin kuukauden päästä pääsen lähettämään sitä kustantamoille. Olen tehnyt muutaman episodin kirjan teosta Youtubeen. Viimeisestä videosta taitaa olla tosin jo yli kuukausi aikaa, joten olisi aika taas ryhdistäytyä senkin suhteen.

Hannu Kesolan Kirjailijaksi Youtube-kanavan ensimmäinen jakso

Mitäs muuta sinulla on nykyään työn alla?

Tällä hetkellä päätöiä työn alla kaksi Action Labin kustantamana ilmestyvää sarjaa The Evil That Men Do ja Knifeman. Lisäksi työn alla myös muutama muukin lyhyempi ja pidempi projekti, mutta niistä ei vielä ole suuremmin kerrottavaa 🙂

Ja missäs sinua pääsisi parhaiten seuraamaan?

Parhaiten seuraaminen onnistuu eri sosiaalisen median alustoilla. Facebookissa kirjoittajasivuni kautta Facebook.com/writerhannukesola, Twitterissä tunnukseni on @hannu_kesola ja Instagramissa @hannukesola. Minulla on myös kotisivut www.hannukesola.com , joita päivittelen toisinaan.

Kiitokset haastattelusta Hannu Kesola! Näemme varmasti näissä merkeissä vielä!

Haastattelijana toimi Mikael Mäkinen.

Hannu Kesolan käsikirjoittamia tuotteita kaupassamme: